Me suomalaiset ollaan synkkää kansaa. Viisauden voi osoittaa kritisoimalla. Valittaminen on small talkia ja vittuilulla varmistetaan ihmisen jalostuminen riittävän nöyräksi. En jaksa ihmetellä sitä miten julkinen keskustelumme keskittyy vain toisten virheisiin. Jos uskallat puhua positiivisuudesta ja innostamisesta niin teet itsestäsi pellen. No täältä pesee. Kerron mistä minä olin tyytyväinen kirjoittaessani aikanaan tätä tekstiä.

Sain nukkua aamulla hitusen pidempään ja Outi kantoi minulle kahvin sänkyyn. Sain syödä tuoretta leipää (Ullan Pakarin vielä) ja söin juuri oikean määrän. Aamulenkillä koiran kanssa ei vatsa pöhöttänyt. Aurinko paistoi ja oli mukava ulkoilusää. Naapuri tuli vastaan. Juteltiin läheisestä kyläkoulusta, jos vaikka tyttäreni menisi sinne.

Päätimme pojan kanssa pestä auton lastenistuimet ja marssimme niiden kanssa pesutupaan. Poika suihki letkulla ja naapuri kehui, kuinka nuori poika osasi auttaa. Kastuttiin, naurettiin ja lopuksi poika toisteli mantraa: ”oli kivaa”. Lounaan jälkeen talonmies soitteli ovikelloa ja poisti keittiön patterista termostaatin kun keittiössä oli koko talven ollut maltillisesti kuvattuna – no kylmä.

Se, miten asioihin suhtaudumme on yhtä kuin onnellisuutemme

Suurin osa näistä yksittäisistä tapahtumista olisi vielä itsellänikin mennyt muutama vuosi sitten ohi. Nykyään osaan arvostaa niistä jokaista. Jokainen niistä määrittää onnellisuuteni tason. Tämä on totta niin yrityksissä kuin kotonakin. Se, miten asioihin suhtaudumme on yhtä kuin onnellisuutemme. Sinulla on tuhat syytä olla onnellinen, mutta murehdit yhtä. Olet onneton.  Naapurilla on parempi palkka, hienompi auto ja kauniimpi vaimo. Todellisuudessa työpäivät pitkiä, auto liisattu ja vaimo nalkuttaa.

Johtajan on helppo todeta, että alaiset ei ymmärrä tai osaa. No sanotaan se suoraan ja odotetaan, että ne oppii. Kyllä kritisointi osoittaa, että minä tiedän mistä minä puhun. Mitäpä jos kannustaisimme ja tekisimme yhdessä? Naurettaisiin riemulla, kun epäonnistutaan. Itketään ilosta kun onnistutaan.  Unelmoidaan paremmasta ja kilpaillaan siitä kuka heittää hulluimman idean.

Keskitytään siihen mikä on hyvää niin hetkessä, vieruskaverissa ja tilanteessakin.

Vastoin yleistä luuloa kritisointi innostumisen sijaan ei tee sinusta älykköä. Pahaa puhuminen ei välttämättä kiinnosta vieruskaveria eikä vittuilemalla kasvateta parempia ihmisiä. Annetaan ihmisten olla ihmisiä. Annetaan Paavon valittaa, Jutan pyöristää lupauksensa ja äidin mököttää. Keskitytään siihen mikä on hyvää niin hetkessä, vieruskaverissa ja tilanteessakin. Voin rehellisesti myöntää sortuneeni kaikkeen yllämainittuun. Heitän itseäni kivellä samantien. Mutta yritetään löytää mahdollisimman monta hyvää asiaa tästä päivästä. Niin juuri – yritetään.

P.S. Artikkelikuvassa tilanne näyttää olevan hallinnassani, mutta lopputulos oli, että löysin itseni alta pienen sviipin jälkeen.